Ikuinen laihuttaja(ko)

27.02.2016 11:24

LIHAVA PIENESTÄ PITÄEN:

Olen pienestä asti taistellut ylipainon kanssa tai sanotaanko, että minun on annettu syödä epäterveellisesti. 
Ala-asteella alkoi liikakilot kertymään ja sitä kautta itsetuntoni alkoi kärsiä. Muistan kuinka kaverit juoksivat sukkelasti ja tekivät kaikenlaisia akropaattisia liikkeitä, mutta minä en...
Olin lihava ja kankea!
Aika paljon tuli liikuttua, mutta ruokavalio ei tainnut olla kauhean terveellinen!? Minua kiusattii joskus ala-asteella lihavuuteni takia ja itsetuntoni jatkoi heikentymistään. Onneksi minulla oli musiikki, johon sain purkaa pahaa oloani. Pituutta alkoi tulemaan ja kroppakin pikkasen normalisoitu, en ollut enää niin pyöree poika. 
Aikuisiällä pituuskasvun alettua hiipumaan, alkoi jälleen rasvaa kertymään vartalon ympärille. Sain jonkin näköistä mielihyvää ruoasta ja se ruoka ei välttämättä ollut terveellistä! Aamu pala ei oikein maistunut edellisen illan tuhdin annoksen jälkeen, vaan päivän ensimmäinen ateria saattoi venyy pitkälle päivään. Kauhea nälkä! ja sitten ahmin kaikenlaista mättöö ääntä kohti, kunnes tuli se tunne kuin maha repeäis. Illalla taas nälän yllättäessä sama juttu! 

 

+180KG:

Vuonna 2005 uskalsin mennä puntariin ja mittari näytti 180kg. 180kg!!!?? Herranjumala!!! Minähän syön itseni vielä hengiltä!!. Minun oli pakko tehdä asialle jotain ja aloinkin lenkkeilemään ja katsoin mitä suuhuni laitan. Taisin tiputtaa 15kg, kunnes homma lössähti siihen. Taas alkoi epäsäännöllinen syöminen ja herkut alkoi jälleen maistumaan. Kilot tuli, kuin salamana takaisin ja olin lähtöpisteessä.

-50KG:

v.2010 avioliiton kariuduttua alkoi paino hurjaa kyytiä tippua. Kävelin pitkiä lenkkejä päivässä ja söin varmaan valehtelematta päivässä kourallisen ruokaa. Tiedän, se on väärä tapa laihduttaa, mutta en ollut laihdutuskuurillakaan, ainakaan tietoisesti :) 1,5v aikana minulta oli tippunut 50kg. Olo oli energinen ja kevyt. Minulla oli hyvä olla ja tunsin itseni taas "hyväksytyksi".
 

TAKAPAKKIA:

V.2013 Menetin erittäin läheisen ihmisen, jonka jälkeen turvauduin taas herkkuihin ja säännöllisyys jäi ruokailusta. Minulla oli ihan hyvä olla kropassa ja yks kaks alkoi kovat turvotukset pitkin kroppaa. Kävin lääkärissä ja tutkimuksissa, mutta ei ollut apua. Nesteenpoistajiakin söin, joita minulle määrättiin. Kroppa alkoi reagoimaan... 15min kävelyä ja joka paikassa kauheat tuskat, enkä saunan lauteillekkaan päässyt ilman ponnisteluja ja ähellystä. Satuin jostain syystä käymään pitkästä aikaan vaa'alla ja näytti 172kg!!!  MITÄ HELVETTIÄ!!!??? En tajunnutkaan, että olen taas tässä jamassa. Kuin olisin herännyt unesta takaisin todellisuuteen. Kaikki ne pitkät lenkit, hikoilut, kevyempi ruokavalio sekä -50kg tiputtaminen  oli heitetty kankkulan kaivoon!! Ajattelin että miksi? Onko minun tarkoitus olla lihava? En kuulu olla tällaisessa vartalossa! Itsetuntoni ei koskaan ole ollut mikään hyvä, mutta nyt se romahti täysin. Kuin olisin vaipunut koomaan. 
Minusta ei koskaan tule lihaksikasta ja komeeta, tai edes normaali vartaloista!!
 

UUSI MAHDOLLISUUS:

Eräänä päivänä nettiä selailessani huomasin, että nelonen hakee uuteen ohjelmaan ihmisiä, joilla on jokin asia esteenä toteuttaa unelmaansa. Hetken mietin ilmoittautuakko vai ei. Jätin kuitenkin asian hautumaan ja unohdin sitten koko jutun. Suomeksi sanottuna jänistin ;) Kunnes avo-vaimoni mainitsi asiasta, että voisin hakea ohjelmaan - Eihän siinä mitään menetä- Olin kuitenkin aluksi vastaan ideaa, mutta iltasella päädyimme yhdessä täyttelemään hakukaavaketta. Meinasin jo luovuttaa kun tuntui, että ei ikinä saada hakemusta valmiiksi. Kilometri tekstiä, valokuvausta ja lisää tekstiä! 
Yön pikkutunneilla saatiin kuin saatiinkin hommat tehtyy ja lopuksi painallus enteriä ja sinne män. Odottavaisen päivät olivat pitkät, kun odottelin mikä on vastaus. Päivät kuluivat ja kaikenlaista pyöri päässä. Leikin ajatuksella, että pääsisin mukaan ohjelmaan, ammattilaisten tukena saisin avaimet kohti terveellisempää elämää. Näin saisin taas nauttia elämästä kevyempänä, onnellisempana ja itsetuntoni paranisi., Pystyisin tulevaisuudessa tekemään asioita, joita en ole ennen voinut tehdä läskieni takia. Sitten tulikin ilouutinen!! Selvisi, että minut on valittu ohjelmaan! JEE!!!
Se oli huikee tunne! Tiesin, että iso muutos on tapahtumassa elämässäni ja minulle on annettu
 "uusi mahdollisuus"...