Musiikin alku ja juuri:

Musiikki oli minulle jo pienenä se MUN JUTTU. Alle kouluikäisenä vietin paljon aikaa isin autossa kuunnellen mm. Irwiniä, Virve Rostia yms... "aikuisten musaa".  6-vuotiaana sain lainata välillä isoveljeni sähkökitaraa sekä kosketinsoitinta ja niitä tuli vuoron perään ahkerasti soiteltua. Uppouduin ihan omaan maailmaani kun sain soittimen käteen ja aloin etsiskellä sormillani tuttuja sointuja. "Minusta tulee isona kuin Irwin" ajattelin.        Ala-asteella, muistaakseni 3-luokalla oli jo jotain virityksiä musiikin saralla. Mielenkiinto siirtyi rumpuihin. Siinä jo viimeistään huomattiin että kyllä, kyllä mulla on jonkin sortin rytmitajua. Jonkin moinen bändi oli kasassa ja tuli soiteltua lähinnä koulun juhlissa ja omaks iloksi. 

Soittelut siinä sitten jäi vähemmälle, kunnes siirryin 8-luokalle. Uusi opettaja sattui olemaan musiikki miehiä ja niin musiikki astui takaisin kehiin. Tartuin akustiseen kitaraan ja aloin toden teolla harjoittelemaan. Pikku hiljaa alkoi myös jonkin sortin laulantaakin kuulumaan suusta. Luokallani oli poika, joka osasi paukuttaa rumpuja. Aloimme yhdessä jamittelemaan ja huomattiin, että tämähän on tosi mukavaa puuhaa ja täytyy siirtyä seuraavalle levelille. Minä hommasin ensimmäisen sähkökitarani ja metsästettiin loput soittajat. Bändi pystyyn ja treenamaan. Pikku hiljaa kun siinä harjoittelin soittoa ja laulamista, alkoi syntyä omaa musaakin. Hetken päästä oli jo kourallinen omia biisejä (tyylisuunta taisi olla jonkin sortin rokki-punkkia?). Jos oikein muistan niin ensimmäinen keikka taisi olla -98? koulun itsenäisyyspäivä juhlissa Järvenpää- talolla. Se jännitys oli kyllä hirmuinen! Niin kova, että sain juosta pöntöllä kun vatta oli löysällä ja sain samalla yökkiä lavuaariin. Mutta päivä oli ikimuistoinen! 

 

Elettiin vuotta 2000 kun sain lain mukaan olla baarissa ;) Sieltä löysinkin karaoken ihmeellisen maailman. Siinä esiintymiskokemusta tuli mukavasti ja oppi paljon uusia kappaleita. Musiikkityyli vaihtui rokki-punkista iskelmään ja sain paljon kavereita, joilla oli sama kiinnostuksen kohde, eli KARAOKE! Tuttuja kävi paljon karaokekisoissa ja ajattelin, että miks en määkin vois? No, eihän sieltä menestystä tullut, mutta tärkeitä kokemuksia tulevaisuutta ajatellen... 

n. v.2004 päätin kokeilla taas bändi touhuja, tällä kertaa tyylinä rautalanka-iskelmä ja niinpä laitoin ilmoituksen nettiin. Pian minuun otettiin yhteyttä ja lähin kokeilemaan taas muusikon elämää...Noh, muutamia treenejä ja 2 keikkaa, niin siihen loppui taas muusikon ura! Paluu karaoken pariin ja kohti uusia laulukisoja. Musiikki pyörikin pitkälti karaoken parissa monta vuotta...

 

 

Vuonna 2012 tunsin olevani valmis laulukisoihin taas pitkän tauon jälkeen. Huomasin, että lähiöbaarissa on Viihdetähti- laulukilpailun alkukarsinnat, sinne siis! Tais olla Yölinnun "Rakkaus on sininen", jolla menin semifinaaliin. Semifinaalissa lauloin tangon "mun aika mennä on" jännitys oli taas kauhia ja epävarmuus jälleen hiipi takaraivoon. Mutta hyvinhän siinä kävi ja tie jatkui kohti Forssaa ja finaalia. Finaalissa lauloin kappaleen     " Mun aika mennä on",  jolla voitto tuli!! Minä muka voitan jotain!? Joo-o, totta se oli! Se teki hyvää mun itsetunnolle ja kerrankin ajattelin, että kyllä minusta johonkin on :) Voiton myötä sain levytys-sopimuksen ja sinkkua tehtiin Isto Hiltusen kanssa Jyväskylässä. Oma " Lemmen juomaa"-biisi päätyi sinkulle ja se oli sit siinä??? Sen enempää kisojen järjestäjistä ei kuulunut!? 

 

Orkesteri hakusessa:

                                                   Tämän lehtijutun saat luettua galleriassa

 

Orkesterin syntymä:

Juttelin tutun kitaristin kanssa, josko saataisiin orkesteri kasaan. Piakkoin saatiin tarvittava määrä soittajia ja päätettiin kokeilla. Keräilin jonkin näköistä ohjelmistoa, mitä tulevaisuudessa voisi keikoilla esittää. Kemia tuntui toimivan ja soittokin lähti sujumaan. Bändimme nimeksi äänestettiin

 Arto Pesonen & Kokotahti. Tehtiin ensimmäinen keikka paikalliseen Ravintola Tottiin Järvenpäässä. Yleisö tykkäs ja niin tykättiin mekin. Keikkarintamalla oli hiljaista ja rumpalikin vaihtui moneen kertaan, kunnes vihdoin löytyi innokas rumpali meidän porukkaan. Treeniä, treeniä ja pikku hiljaa alkoi orkesterin ohjelmistokin hioutua kohilleen. Keikkailuakin oli tasaisesti, lähinnä hää- ja synttärikeikkaa. Kakkoskitaristimme irtisanoi itsensä orkesterista, mutta onneksemme saimme piakkoin uuden keppimestarin. Taas hiottiin kappaleita ja ohjelmistokin monipuolistui siinä samalla. Olemme nykyisellä kokoonpanolla muutamia keikkoja tehty ja kaikin puolin hyvä meininki. Innolla odotellen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vihdoinkin minun yksi suurimmista haaveistani on toteutunut!

- Kokotahti on mahtava bändi ja olen kiitollinen siitä että saan olla osa sitä -